Olen tutustunut tarkemmin ympäristöfilosofi ja kalastaja Pentti Linkolan ajatuksiin. Luin eräs ilta loppuun hänen kirjansa ”Johdatus 1990-luvun ajatteluun” ja katsoin hänestä muutaman haastattelun.
Mieleeni on nyt maalautunut kokonaiskuva hyvin toivottamasta ja surullisesta katsomuksesta, jonka mukaan nykyisellä tahdilla kaikki romahtaa.
Kun kysytään asiaan mielipidettä henkilöltä, joka ei asiaan ole täysin perehtynyt saadaan vastaukseksi ”Kuka?”, ”Hullu”, ”Natsi ja vieläpä ekonatsi”, ”Sehän haluaa murhauttaa puolet ihmiskunnasta?”. Se miksi herra Linkola on sanonut jotain positiivista esimerkiksi Kolmannesta valtakunnasta voisi olla kokonaan oma lukunsa, siihen sisältyisi paljon moraalista pohdintaa ja loppujen lopuksi minäkin sanon, että asioissa on enemmän kuin yksi tai kaksi puolta, niitä on aivan liikaa!
Eli herra Linkola haluaisi perinpohjaista muutosta yhteiskunnassa. Hän asettaa luonnon korkeimmaksi itseisarvoksi. Hän haluaisi ihmisten elävän sellaista aikaa kun sata vuotta sitten, lähempänä luontoa josta olemme tulleet. Hän vastustaa sitä jota me kusvumme ”kasvuksi”. Kasvulla tarkoitetaan lähinnä aineellisten asioiden lisääntymistä. Hän vastustaa markkinataloutta ja ihmettelee suuresti miten kukaan ei ole laittanut sitä kyseenalaiseksi. Hän miettii niitä, jotka kasvua tukevat ja siitä suureen ääneen puhuvat, että mahtavatko kyseiset henkilöt edes omata muunlaista maailmankuvaa. Hänen mukaansa nykyinen vallitseva ideologia jatkuvasta kasvusta ei voi millään ole mahdollinen, koska miten sellainen yhtälö voi pitää: kasvaa pitäisi koko ajan mutta ei maapallo tästä mihinkään kasva, jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa ja mitta tulee täyteen. Hän onkin hyvin surullinen luonnon systemaattisesti tuhoamisesta.
Hänen mukaansa nälänhätä ja sodat maailmassa johtuvat liiasta ihmismäärästä. Ihminen on ainut eläin joka on voittanut kaikki luonnolliset uhkansa. Ihmiskunnalla ei ole saalistajia eikä sen puoleen juuri tautejakaan jos suhteutetaan siihen miten paljon ihmisiä tulee aina lisää. Ihminen on hänen mukaansa virheellinen, koska se ei noudata luonnonlakeja, se ei harvene kuten esimerkiksi peltomyyrät sen jälkeen kun niiden kanta on kasvanut räjähdysmäisesti ja sitten niiden saalistajat pyytävät suurimman osan pois ja sykli jatkuu ja jatkuu. Ihmisen populaatio ei pysy aisoissa ja se jatkaa kasvuaan kunnes kaikki muut lajit ovat tuhoutuneet ja niiden myötä myös ihminen itse.
Ratkaisuna ihmisen ja luonnon ongelmiin hän pitää kasvun lopettamista, askeettisempaa elämää ja äärimmäisen humanismin kitkemistä. Esimerkiksi nälänhädän hoitaminen kehitysmaihin pitäisi lopettaa, koska siellä on hänen mukaansa liikaa ihmisiä taistelemassa vähästä ruuasta ja elintilasta joten on vain luonnollista ja oikein että lajin populaatio laskee kun ravintoa ei ole riittävästi. Hän myöskin pitää kauhistuttavana ajatuksena sitä miten nämä kehitysmaat tulisi nostaa länsimaisen elämäntavan tasolle. On laskettu, että jos näin käy niin tarvitaan kahdeksan maapalloa ihmisten tarpeita tyydyttämään. Tarvitsemme lisää plasmatelkkareita, autoja, asuntoja ja telkkareita toisin sanoen.
Miltä kuulostaisi elämä Linkolan mukaan? Hän siis elää kuten opettaa. Asuttaisiin kommuuneissa ja tiheämmin, pellot kynnetään hevosen avulla, ei sähköä, ei telkkareita eikä Internettiä eikä, ”kautta Teutateksen”, edes Facebookkia?! Vain läheisten ihmisten seura ympärillämme. Totta, ilman nykyistä globaalia tiedonvälitystä tuskin tämäkään teksti olisi päätynyt jonkun luettavaksi. Taidan siis heivata kaiken turhan kuten telkkarin ja tietokoneen ikkunasta ulos ja lähteä ystäväni luokse kahville...
Manu haastattelee Penaa:
Kommentit